Meihin otti yhteyttä harjoitteluohjaaja, joka oli täysin väsynyt tehtäväänsä. Opiskelijoita tuli ohjattavaksi jatkuvasti ilman päivänkään taukoa, eikä palkkapussi siitä yhtään kasvanut. Ohjaaminen vei jo ennestään kuormittavan työn aivan uusille kierroksille.

Päätimme tarttua aiheeseen ja tehdä jutun niin opiskelijan, opettajan kuin ohjaajan näkökulmasta. Oululainen harjoitteluvastaava Eeva Talus pitää ohjaamisesta ja kokee itsekin siinä samalla kehittyvänsä työssään.

Taluksella on se etu, että harjoittelijoita on korkeintaan kolmena päivänä peräkkäin ja sitten tulee tauko. Hän ei saa lisäpalkkaa ohjaamisesta, mutta joissakin paikoissa sitä maksetaan. Vaikka palkkio ei ole suuri, on se kädenojennus siitä hyvästä, että ihminen oman työnsä ohessa opettaa toistakin.

On yleisesti tunnettua, että opiskelijoita kohdellaan joissain harjoittelupaikoissa huonosti. Voisiko syy olla siinä, ettei ohjaajia palkita mitenkään eikä ohjaamiseen tule ikinä taukoa? Jos mikään ei motivoi ohjaamaan, tulee siitä pakkopullaa – eikä se voi olla heijastumatta ilmapiiriin.

Kasvatustieteiden tohtori Arja-Irene Tiainen tutki väitöskirjassaan 2017 harjoittelun ohjaamiseen annettuja resursseja. Sairaanhoitajat kokivat ohjaukseen annetun ajan vähentyneen. Sairaaloiden välillä oli myös pysyviä eroja siinä, kuinka paljon resursseja ohjaamiseen suunnattiin.

Toisaalta väitöksestä käy ilmi, että ohjaajat hyödyntävät aiempaa paremmin erilaisia ohjausmenetelmiä. Myös haastattelemamme opettaja Liisa Lukkari vahvistaa, että ohjausosaaminen on parantunut.

Marika Harjumaa
Toimitussihteeri

Lue lehteä digitaalisesti: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

Bättre motivation för praktikhandledare

Vi kontaktades av en praktikhandledare som tröttnat totalt på sitt uppdrag. Studerande anlände hela tiden för praktik utan en enda dags paus och lönepåsen växte inte alls av det. Handledningen ledde det redan från förut ansträngande arbetet in på alldeles nya varvtal.

Bi beslöt att ta upp temat och göra en artikel ur såväl studerandens, lärarens och handledarens synvinkel. Praktikansvariga Eeva Talus från Uleåborg tycker om handledandet och upplever även själv att hon på samma gång utvecklas i arbetet.

Talus har den fördelen att praktikanterna kommer högst tre dagar efter varandra och sedan blir det paus. Hon får inte extra lön för handledningen men på en del ställen betalas det. Även om arvodet inte är stort är det en handräckning för det goda att en person utöver sitt eget arbete även undervisar en annan.

Det är allmänt bekant att studerande bemöts dåligt på vissa praktikplatser. Kunde orsaken vara att handledaren inte belönas på något sätt och det aldrig blir paus i handledandet? Om ingenting motiverar till handledning blir det ett nödvändigt ont – och et kan inte gå utan att det inverkar på atmosfären.

Pedagogie doktor Arja-Irene Tiainen undersökte i sin avhandling 2017 resurserna som getts för handledning. Sjukskötarna upplevde att tiden som getts för handledning hade minskat. Mellan sjukhusen fanns även bestående skillnader i hur mycket resurser som gavs handledningen.

Å andra sidan framgår det ut avhandlingen att handledarna bättre än förr utnyttjar olika handlednings-metoder. Även läraren vi intervjuade Liisa Loukkari bekräftar att handledningskunnandet har förbättrats.

Marika Harjumaa
Redaktionssekreterare

Läs digital: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

Översättning Hans Falck

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.