Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

SAIRAANHOITAJA-LEHTI: Ei voi tulla yllätyksenä, että omaiset ovat joskus hankalia, työkaverit väkivaltaisia, pomot mielivaltaisia, kollegat alkoholisoituneita. Että ihmisten kanssa ei ole helppoa! Sairaanhoitajan ammatti on yksi niistä, joissa valmiuden toimia hankalissa tilanteissa pitäisi olla huippuluokkaa, mutta missä ja miten me harjoittelemme näitä tilanteita varten?

Edellisen Sairaanhoitaja-lehden Tilanne päällä -palstalla kirjoitimme tapauksesta, jossa lääkäri potkaisi sairaanhoitajaa otsaan (3/2017, s. 48).

Saimme jutusta raivokasta palautetta, koska siinä ei selväsanaisesti tuomittu tapahtunutta. Nyt teemme sen: Sairaanhoitaja-lehti ei hyväksy työelämässä minkäänlaista kiukuttelua, toisten oikeuksien polkemista tai etuoikeuksien vaatimista tai ottamista, rajatonta käyttäytymistä, seksuaalista ahdistelua tai muuta kiusaamista. Emme liioin hyväksy välinpitämättömyyttä näihin aisoihin puuttumisessa.

Koen empatiaa tapauksen sairaanhoitajaa kohtaan ja ymmärrän, miksi hän reagoi kuten reagoi. Mietin, miten tuollaiseen muka voi valmistautua ja samalla ajattelen, että on voitava!

Opetin kerran ala-asteen viidesluokkalaisia. Keväällä terveydenhoitaja tuli luokkaan puhumaan tupakasta. Hän kysyi, onko oppilaille jo tarjottu tupakkaa. Sitten ruvettiin ryhmässä pohtimaan, miten kukin toimii tilanteessa, jossa sitä tarjotaan. Jokainen oppilas sai harjoitella kieltäytymistä omalla tavallaan. Mikä innostus, mitä kieltäytymisiä! Ja taatusti oli helpompaa sanoa ei, kun oikea tilanne osui kohdalle.

Samaa soisi sovellettavan. Vaikeita ihmistenvälisiä tilanteita pitäisi harjoitella jo sairaanhoitajakoulutuksessa, samoin perehdytyksessä ja osastotunneilla. Että olisi olemassa mietitty ja harjoiteltu toimintamalli. Että olisi valmis. Ettei olisi turvaton ja suojaton. Että selviäisi.

Mitä teet, kun kollega tönäisee tai harjoittelun ohjaajan käsi laskeutuu takapuolellesi?

Eva Agge
päätoimittaja

Innan det kommer i byxorna

Det kan inte komma som en överraskning att anhöriga ibland är besvärliga, arbetskamraterna våldsamma, cheferna egenmäktiga, kollegerna alkoholiserade.  Sjukskötarens yrke är en av dem där beredskapen att arbeta i besvärliga situationer borde var av toppklass, men var och hur tränar vi för sådana situationer?

I föregående nummer av tidningen Sairaanhoitaja-Sjukskötaren skrev vi i Tilanne päällä-spalten om ett fall där en läkare sparkade en sjukskötare i pannan (3/2017, sid. 48).

Vi fick ursinnig feedback för artikeln eftersom det skedda inte fördömdes med klara ord. Nu gör vi det: Tidningen Sairaanhoitaja-Sjukskötaren godkänner inte något slags ilska, tramp på andras rättigheter eller krav på andras rättigheter, okontrollerat beteende, sexuellt antastande eller annan mobbning. Vi godkänner heller inte likgiltighet med att ingripa i sådan saker.

Jag känner empati mot sjukskötare och förstår varför hen reagerar såsom hen reagerar. Jag funderar hur man kantänka kan förbereda sig för sådant och samtidigt tänker jag att man måste.

Jag undervisade en gång femteklassister i högstadiet. På våren kom en hälsovårdare till klassen för att tala om rökning. Hon frågade om någon redan bjudit eleverna på tobak. Sedan började man i grupp fundera på hur var och en reagerar i en situation där det bjuds. Varje elev fick öva sig i att tackan nej på sitt eget sätt. Vilken iver, vilka nej tack! Och garanterat var det lättare att säga nej när den rätta situationen inföll.

Samma önskar vi att tillämpas. Svåra situationer människor emellan borde övas redan i sjukskötarutbildningen, likaså i instruerandet och på avdelningstimmarna. Att det fanns en genomtänkt och inövad funktionsmodell. Att den fanns färdig. Att man inte skulle vara otrygg och oskyddad. Att man skulle klara sig.

Vad gör du när en kollega knuffar till dig eller övningsledarens hand lägger sig på din stjärt?

 Översättning Hans Falck

Eva Agge
chefredaktör

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.