Salla Virta. Kuva: Antti Kalakivi

SAIRAANHOITAJA-LEHTI: Kesä toi työpaikoille tuuraajat. Opiskelijat saavat tuntumaa työhön ja oppivat uutta. Toivottavasti osastoilla on valmistauduttu hyvin, ja arvostetaan aloittelevia kollegoita.
Kaksi vuotta sitten valmistunut Essi Hyypiä pääsi viimeisen harjoittelunsa jälkeen töihin Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystys- ja nova-osastolle. Hyypiä ylistää tiimiään. Apua saa aina. Tutkimusten mukaan päivystys ei ole niitä paikkoja, joissa työviihtyvyys olisi kärjessä. Lappeenrannassa on kuitenkin osattu tehdä jotain oikein, sillä Hyypiä kehuu työpaikkaansa. Tämä on hänen unelmansa.
Hyypiä puhuu myös vastavalmistuneille tyypillisestä ekan vuoden kriisistä. Vuoden pari työssä olleet sairaanhoitajat alkavat epäillä, ovatko oikealla alalla. Siinä kohtaa tarvitaan kannustusta ja ammatti-identiteetin vahvistusta.
Joskus on hyvä astua uuden työntekijän crocseihin ja palauttaa mieliin, millaista oli aloittaa alusta. Tässä auttaa työkierto. Hyksin teholla työskentelevä Nina Ruottinen kertoo tuurausten naapurisairaalassa ravistelleen omaa osaamistaan.
Sairaanhoitajaopinnoista kolmasosa on käytännön harjoittelua. Tapasin sairaanhoitajan päivänä Kymenlaakson keskussairaalassa Kotkan kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Nina Braskin. Hän pelkää, ettei opetussairaaloita jää sote-uudistuksen jälkeen riittävästi. Kymenlaakson keskussairaalassa on huomattu harjoittelijaryhmien jo nyt kasvaneen ja uuvuttavan ohjaajia. Jotta saamme ammattitaitoisia sairaanhoitajia, työssä oppimisesta tulee pitää kiinni jatkossakin.

Salla Virta
toimitussihteeri

Lue lehteä digitaalisesti: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

—-

Drömteam som stöd
Sommaren kom till arbetsplatserna med inhopparna. Studerande får känning av arbetet och lär sig nytt. Förhoppningsvis har man förberett sig väl på avdelningarna och värderar nybörjarkolleger.
Essi Hyypiä som blev färdig för två år sedan fick efter den sista praktiken jobb på Södra Karelens centralsjukhus jour- och novaavdelning. Hyypiä prisar sitt team. Hjälp får man alltid. Enligt undersökningar hör jouren inte de ställen där trivseln i arbetet är i topp. I Villmanstrand har man ändå kunnat göra något rätt eftersom Hyypiä berömmer sin arbetsplats. Detta är hennes dröm.
Hyypiä talar även om den för nyexaminerade typiska förstaårskrisen. Sjukskötare som jobbat ett par år börjar betvivla att de valt rätt bransch. Då behövs uppmuntran och stärkande av yrkesidentiteten.
Ibland är det bra att stiga i en ny arbetstagares crocs och återkalla i minnet hur det var att starta från början. Här hjälper rotation i arbetet. Nina Ruottinen som arbetar på Hucs intensiv berättar om hur inhopp i grannsjukhuset skakade om det egna kunnandet.
En tredjedel av sjukskötarstudierna är praktiska övningar. Jag träffade på sjukskötardagen i Kymmenedalens centralsjukhus ordföranden för Kotka stadsfullmäktige Nina Brask. Hon är rädd för att det inte blir kvar tillräckligt undervisningssjukhus efter vårdreformen. I Kymmenedalens centralsjukhus har man märkt att praktikgrupperna redan nu blivit större och handledarna blir utmattade. För att få yrkesskickliga sjukskötare måste vi hålla fast vid inlärning i arbetet även i fortsättningen.
PS. På våren togs det nya praktiksökningssystemet Jobiili i bruk. Läs mer på sid. 11.

Salla Virta
redaktionssekreterare

Läs digital: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

SAIRAANHOITAJA-LEHTI: Ei voi tulla yllätyksenä, että omaiset ovat joskus hankalia, työkaverit väkivaltaisia, pomot mielivaltaisia, kollegat alkoholisoituneita. Että ihmisten kanssa ei ole helppoa! Sairaanhoitajan ammatti on yksi niistä, joissa valmiuden toimia hankalissa tilanteissa pitäisi olla huippuluokkaa, mutta missä ja miten me harjoittelemme näitä tilanteita varten?

Edellisen Sairaanhoitaja-lehden Tilanne päällä -palstalla kirjoitimme tapauksesta, jossa lääkäri potkaisi sairaanhoitajaa otsaan (3/2017, s. 48).

Saimme jutusta raivokasta palautetta, koska siinä ei selväsanaisesti tuomittu tapahtunutta. Nyt teemme sen: Sairaanhoitaja-lehti ei hyväksy työelämässä minkäänlaista kiukuttelua, toisten oikeuksien polkemista tai etuoikeuksien vaatimista tai ottamista, rajatonta käyttäytymistä, seksuaalista ahdistelua tai muuta kiusaamista. Emme liioin hyväksy välinpitämättömyyttä näihin aisoihin puuttumisessa.

Koen empatiaa tapauksen sairaanhoitajaa kohtaan ja ymmärrän, miksi hän reagoi kuten reagoi. Mietin, miten tuollaiseen muka voi valmistautua ja samalla ajattelen, että on voitava!

Opetin kerran ala-asteen viidesluokkalaisia. Keväällä terveydenhoitaja tuli luokkaan puhumaan tupakasta. Hän kysyi, onko oppilaille jo tarjottu tupakkaa. Sitten ruvettiin ryhmässä pohtimaan, miten kukin toimii tilanteessa, jossa sitä tarjotaan. Jokainen oppilas sai harjoitella kieltäytymistä omalla tavallaan. Mikä innostus, mitä kieltäytymisiä! Ja taatusti oli helpompaa sanoa ei, kun oikea tilanne osui kohdalle.

Samaa soisi sovellettavan. Vaikeita ihmistenvälisiä tilanteita pitäisi harjoitella jo sairaanhoitajakoulutuksessa, samoin perehdytyksessä ja osastotunneilla. Että olisi olemassa mietitty ja harjoiteltu toimintamalli. Että olisi valmis. Ettei olisi turvaton ja suojaton. Että selviäisi.

Mitä teet, kun kollega tönäisee tai harjoittelun ohjaajan käsi laskeutuu takapuolellesi?

Eva Agge
päätoimittaja

Innan det kommer i byxorna

Det kan inte komma som en överraskning att anhöriga ibland är besvärliga, arbetskamraterna våldsamma, cheferna egenmäktiga, kollegerna alkoholiserade.  Sjukskötarens yrke är en av dem där beredskapen att arbeta i besvärliga situationer borde var av toppklass, men var och hur tränar vi för sådana situationer?

I föregående nummer av tidningen Sairaanhoitaja-Sjukskötaren skrev vi i Tilanne päällä-spalten om ett fall där en läkare sparkade en sjukskötare i pannan (3/2017, sid. 48).

Vi fick ursinnig feedback för artikeln eftersom det skedda inte fördömdes med klara ord. Nu gör vi det: Tidningen Sairaanhoitaja-Sjukskötaren godkänner inte något slags ilska, tramp på andras rättigheter eller krav på andras rättigheter, okontrollerat beteende, sexuellt antastande eller annan mobbning. Vi godkänner heller inte likgiltighet med att ingripa i sådan saker.

Jag känner empati mot sjukskötare och förstår varför hen reagerar såsom hen reagerar. Jag funderar hur man kantänka kan förbereda sig för sådant och samtidigt tänker jag att man måste.

Jag undervisade en gång femteklassister i högstadiet. På våren kom en hälsovårdare till klassen för att tala om rökning. Hon frågade om någon redan bjudit eleverna på tobak. Sedan började man i grupp fundera på hur var och en reagerar i en situation där det bjuds. Varje elev fick öva sig i att tackan nej på sitt eget sätt. Vilken iver, vilka nej tack! Och garanterat var det lättare att säga nej när den rätta situationen inföll.

Samma önskar vi att tillämpas. Svåra situationer människor emellan borde övas redan i sjukskötarutbildningen, likaså i instruerandet och på avdelningstimmarna. Att det fanns en genomtänkt och inövad funktionsmodell. Att den fanns färdig. Att man inte skulle vara otrygg och oskyddad. Att man skulle klara sig.

Vad gör du när en kollega knuffar till dig eller övningsledarens hand lägger sig på din stjärt?

 Översättning Hans Falck

Eva Agge
chefredaktör

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

Kuopion yliopistollisessa sairaalassa lähdettiin kehittämään hoitotiimityöskentelyä, koska haluttiin tehostaa potilaan saamaa hoitoa ja parantaa työntekijöiden välistä yhteistyötä. Psykiatrian palveluyksikkö oli muutenkin muutosten kourissa: sairaalapaikkoja vähennettiin ja avohoidon painotus kasvoi. Hoitotiimityöskentely on moderni tapa toimia, ja mikä tärkeintä, se tukee työssä jaksamista. Kun vastuu potilaan hoidosta jakautuu, myös työryhmän yhteistyö ja luottamus kollegan ammattitaitoon paranee.

Aluksi hoitotiimityöskentelyssä nähtiin uhkia: asioiden hoitaminen yhteisvastuullisesti ei voi onnistua: sovitut asiat saattavat jäädä hoitamatta.

Nyttemmin hoitotiimimalli on korvannut psykiatrialla perinteisesti käytössä olleen omahoitajamallin. Pääasiallinen hoitovastuu on siirtynyt yksittäiseltä työntekijältä hoitotiimille. Työntekijän aiemmin kokema suuri kuormitus ja hoitovastuu jakautuvat nyt tiimin laajemmille hartioille. Omahoitaja–lääkäri-työparin sijaan joka työvuorossa on hoitotiimin jäsen, joka edistää potilaan hoitoa.

Yksittäiseen työntekijään kohdistuva kuormitus on vähentynyt, ja eri ammattiryhmien yhteistoiminnallisuus on lisääntynyt. Potilasta hoito on suunnitelmallista ja tehokasta ja sairaalahoitojaksot ovat lyhentyneet.

Hyvästä kehittämistyöstä on aina ilo lukea ja hyvin usein käy niin, että aiemmin käytössä ollut malli alkaa tuntua hassulta tai järjettömältä. Niin nytkin: miten ihmeessä yhdelle ihmiselle sysättiin ennen niin paljon vastuuta, jota oli raskas kantaa? Miten ihmeessä selvittiin ilman koko tiimin moniammatillista työpanosta?

Eva Agge
päätoimittaja

 

Du är inte (längre) ensam

Vid Kuopio universitetscentralsjukhus började man utveckla arbete i vårdteam efersom man ville effektivera vården som patienten får och förbättra samarbetet mellan personalen. Psykiatriska serviceenheten kämpade även annars med förändringar: sjukhusplatserna minskades och öppenvården prioriterades.

Vårdteamarbetet är ett modernt sätt att arbeta, och vad som är viktigast, det stödjer orkandet i arbetet. När ansvaret för patientens vård fördelas förbättras även arbetsgruppens samarbete och förtroendet för kollegans yrkesskicklighet ökar.

I början såg man hot i vårdteamarbetet: att sköta saker med gemensamt ansvar kan inte lyckas: överenskomna saker kan bli ogjorda.

Numera har vårdmodellen ersatt den i psykiatrin tidigare tillämpade egenvårdarmodellen. Det huvudsakliga vårdansvaret har övergått från enskilda personer till ett vårdteam. Den stora belastningen och ansvaret som vårdarna tidigare erfor fördelas nu på teamets bredare skuldror. I stället för egenvårdar-läkararbetspar finns i varje arbetsskift en medlem av vårdteamet som arbetar för patientens vård.

Belastningen som riktades på en enskild vårdare har minskat och olika yrkesgruppers samarbete har ökat. Patientens vård är systematiskt och effektivt och sjukhusvårdperioderna har blivit kortare.

Om bra utvecklingsarbete är det alltid trevligt att läsa och ofta blir det så att tidigare begagnade modeller börjar det kännas konstigt eller galet. Så även nu: hur i all världen föste man tidigare på en person så mycket ansvar som det var tungt att bära? Hur i all världen klarade man sig utan hela teamets multiprofessionella arbetsinsats? Översättning: Hans Falck

Eva Agge
chefredaktör

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

SAIRAANHOITAJA-LEHTI:

Aiemmin hoitotyön johtajat osallistuivat tiiviisti hoitotyöhön eikä heille juurikaan jäänyt aikaa johtaa. Nyt alkaa onneksi olla toisin, ainakin niissä paikoissa, joissa kävimme tämän teemanumeron juttuja tekemässä.

Lähijohtajien ammattitaito on huippuluokkaa, ja koulutus on päivitetty tähän päivään.  Heillä on vahva luottamus työnantajaansa: heistä pidetään huolta ja heidän koulutukseensa panostetaan. Lähin oma esimies tuntuu olevan tarpeeksi lähellä.

Lähijohtajat korostavat aiempaa kokemustaan hoitotyössä, sitä pidetään tärkeänä nykyisen esimiestehtävän syväosaamisessa.

Sivulauseista voi kuulla, kuinka rankkaa heillä on. ”Kaikki otetaan, mitä annetaan”, toteaa joku, kun puhutaan vapaa-ajan rajoista: milloin lähden töistä, soittelenko illalla kotoa työpuheluita.  Selkeimmin asian artikuloi rovaniemeläinen osastonhoitaja: ”riittämättömyyden tunne vyöryy usein vahvana päälle”.

Kokouksia heillä kaikilla on riittävästi. Tätä lähijohtajuusnumeroa tehdessä mieleeni tuli tapaus taannoiselta Belgian työmatkalta. Sain siellä kuulla eettisen johtajuuden ohjelmasta, jossa johtaja veti omat kokouksensa minimiin ja jalkautui alaistensa kokouksiin ja työhön – ei hoitotyötä tekemään vaan kuuntelemaan ja havainnoimaan. ”Tulin tänne, koska haluan oppia teiltä. Haluan oppia hoitotyöstä. Olen hiljaa ja seuraan työtänne.” Aika pian johtajan läsnäolo kuulemma unohdettiin, ja hän sai arvokasta tietoa, mitä hoitotyössä, siellä kentällä, tapahtuu.

Tiedätkö sinä? Tai vastaavasti: onko pomoa näkynyt kentällä?

Eva Agge, päätoimittaja

Lue lehteä diginä: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

 

Chefen gömmer sig

Tidigare deltog vårdarbetscheferna intensivt i vårdarbetet och hade knappast alls tid att vara chef. Nu börjar det lyckligtvis vara annorlunda, åtminstone på de ställen vi besökte för att göra artiklarna i detta temanummer. Närvårdarnas yrkesskicklighet är av toppklass och utbildningen har uppdaterats till denna dag. De har ett starkt förtroende för sin arbetsgivare: man tar hand om dem och man satsar på deras utbildning. Den närmaste egna chefen tycks vara tillräckligt nära.

Närvårdarna betonar sin tidigare erfarenhet av vårdarbetet, den anses viktig i det nuvarande chefsarbetets djupa kunskap.

Av bisatserna kan man höra hur hårt de har det. ”Allt tas som ges”, konstaterar någon när det talas om fritidens gränser: när går jag från jobbet, ringer jag arbetssamtal hemifrån på kvällen? Klarast artikuleras saken av en avdelningsskötare från Rovaniemi: ”känslan av otillräcklighet väller ofta stark över en.” Sammanträden har de alla tillräckligt av. När detta närvårdarnummer gjordes kom jag att tänka på ett fall från en tidigare resa till Belgien. Jag fick där höra om ett program för etiskt ledarskap där chefen drog ner de egna mötena till ett minimum och gick ner till sina underlydandes möten och arbete – inte för att göra vårdarbete utan för att höra och observera. ”Jag kom hit för jag vill lära av er. Jag vill lära mig om vårdarbetet. Jag är tyst och följer med ert arbete.” Ganska snart lär man ha glömt chefens närvaro och hen fick värdefull information om vad man gjorde i vårdarbetet där på fältet.

Vet du? Eller motsvarande: har chefen synts till på fältet?

Översättning: Hans Falck

Läs: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

SAIRAANHOITAJA-LEHTI: Raappanan biisi Chilii soi päässäni uuden vuoden alkaessa. ”Löytyykö liekkii, löytyykö tulta? Joko sulle alko selvii, mitä haluun sulta?”, laulaa Yasemin.
Ehkä kyse on tulisesta romanssista, mutta liekkiä kannattaa puhallella tänä vuonna myös omaan työhönsä.
Suomen satavuotisjuhlavuoden 2017 kunniaksi Sairaanhoitajaliitto jakaa merkittävän 100 000 euron apurahapotin jäsenilleen. Hakuaika alkaa tammikuussa. ”Liitto haluaa kaikin tavoin kannustaa jäseniään kehittämään itseään”, sanoo puheenjohtaja Nina Hahtela.
Sairaanhoitajaliiton jäsenet voivat saada apurahaa esimerkiksi hoitotyön kongresseihin, konferensseihin, koulutuspäiviin, seminaareihin ja opintomatkoihin tai tutkimukseen ja kehittämiseen. Lisäksi opinnoissaan menestynyt sairaanhoitajaopiskelija voi saada stipendin Katriina Laaksosen -rahastosta. Kriteereinä on menestyminen kliinisessä harjoittelussa, vahvan ammatillisen kehittymisen osoittaminen ja rohkeus toimia työyhteisön jäsenenä ja hoitotyön puolestapuhujana. Esimiehet ja opettajat voivat ehdottaa opiskelijastipendin saajia. Vink, vink!
Bongasin Sairaanhoitajat.fi-sivustolta uutisoinnin Uudenmaan sairaanhoitajien tilaisuudesta, jossa keskusteltiin sairaanhoitajien työstä. THL:n viestintäjohtaja, sairaanhoitaja Kaarina Wilskman heitti tilaisuudessa kuuman ajatuksen: ”Kannattaa omassa työssään pitää huolta siitä, että täyttää laatukriteerit.”
Sitä varten, hyvät sairaanhoitajat: hakekaa huhtikuun loppuun mennessä apurahaa.
Hyvää satavuotisjuhlavuotta! Liekkiä ja chiliä, työhön!

Eva Agge
päätoimittaja

sairaanhoitajat.fi/etu/opintoapuraha
sairaanhoitajat.fi/etu/opiskelijastipendi

Finns det flammor?
Raappanas låt Chilii klingar i mitt huvud när det nya året börjar.
”Löytyykö liekkii, löytyykö tulta? Joko sulle alko selvii, mitä haluun sulta?” (”Finns det flammor, finns det eld? Börjar det klarna för dig vad jag vill av dig?”) sjunger Yasemin.
Kanske är det frågan om en eldig romans, men det lönar sig att blåsa på flamman även i sitt eget arbete.
Finlands hundraårsjubileum 2017 till ära delar Sjuksköterskeförbundet ut en betydande stipendiepott om 100 000 euro till medlemmar. Ansökningstiden börjar i januari. ”Förbundet önskar på allt sätt sporra sina medlemmar att utvecklas sig själv”, säger ordföranden Nina Hahtela.
Sjuksköterskeförbundets medlemmar kan få stipendier t.ex. för vårdkongresser, konferenser, kurser, seminarier och studieresor eller för forskning och utveckling. Dessutom kan en i studierna framgångsrik sjukskötarstuderande få ett stipendium från Katriina Laaksonens fond. Kriterier är framgång i klinisk praktik, påvisat stark professionell utveckling och mod att verka som medlem i arbetsgemenskapen och tala för vårdarbetet. Chefer och lärare kan föreslå mottagare av studerandestipendiet. Vink, vink!
Jag bongade på sajten Sairaanhoitajat.fi nyheten om en sammankomst där man diskuterade sjukskötarnas arbete. Kommunikationschefen för THL, sjukskötaren Kaarina Wilskman kastade vid mötet fram en het tanke: ”Det är skäl att i det egna arbetet se till att man fyller kvalitetskriterierna”.
Därför, bästa sjukskötare: ansök stipendium före utgången av april.
Gott hundraårsjubileumsår! Flammor och chili, för arbetet!

sairaanhoitajat.fi/etu/opintoapuraha
sairaanhoitajat.fi/etu/opiskelijastipendi

Eva Agge
chefredaktör

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

SAIRAANHOITAJA-LEHTI: Kävimme Belgiassa juttukeikalla haistelemassa etiikanopetuksen uusia tuulia. Sinne meidät houkutteli maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen etiikkalaboratorio, jossa sairaanhoitajat ovat potilaina ja sairaanhoitajaopiskelijat hoitajina. Lue miltä sairaanhoitajasta tuntui olla hoidettavana ja roikkua nakuna nostolaitteessa matkalla kylpyammeeseen.

Myönnän, ettemme olisi osanneet hakeutua Leuveniin ilman Sairaanhoitaja-lehden omaa etiikkatyöryhmää ja heidän kontaktejaan. Kaikki tämän numeron jutut on suunniteltu etiikkaryhmän kesäkuisessa tapaamisessa. Henkilö-palstalta löydät ryhmän jäsenen haastattelun. Hänen mielestään haittatapahtumista ilmoittaminen on laajennettava koskemaan myös etiikkaa.

Saimme avarakatseisen viisaita vastauksia, kun pyysimme nuoria sairaanhoitajia ratkomaan hoitotyön hankalia eettisiä tilanteita. Esimerkit ovat suoraan kentältä. Onko vastaavaa osunut kohdalle?

Jotkut teistä ovat satunnaisotannalla osuneet myös lukijatutkimuksemme vastaajiksi syyskuussa. Saimme 50 sivua avoimia kommentteja. ”Poikkeuksellisen runsas vapaamuotoinen palaute”, arvioi tutkija.

”Lehti on sisällä sairaanhoitajan arjessa”, kommentoi yksi vastaajista. ”Lehti tukee ammattitaitoani ja kollegiaalisuutta”, te sanotte.  ”Syvällisemmin, enemmän, laajemmin, ei vain pintaraapaisuja”, te toivotte. Olette myös pahoittaneet mielenne, kun emme ole tarttuneet juttuehdotukseen. Anteeksi! Sanotte, että emme voi ymmärtää, miten väsyneitä te joskus olette. Koskettava kommentti, kiitos!

Haluamme täyttää toiveita ja lupaamme yrittää ymmärtää paremmin. Se lähtee siitä, että olemme lähempänä hoitotyötä. Sinne kentälle me tulemme yhä vahvemmin ensi vuonna.

Eva Agge

päätoimittaja

 

Längre historier och annan respons

Vi besökte Belgien för stoffanskaffning och snusade på etikundervisningens nya vindar. Dit lockades vi av det i hela världen unika etiklaboratoriet, där sjukskötare är patienter och sjukskötarstuderande sjukskötare. Läs hur det kändes för sjukskötare att bli vårdad och hänga naken i en lyftanordning på väg till badkaret.

Jag medger att vi inte hade kunnat söka oss till Leuven utan tidningen Sairaanhoitaja-Sjukskötarens egen etikgrupp och deras kontakter. Alla artiklar i detta nummer har planerats vid etikgruppens möte i juni. På sid. 14 hittar du en intervju med en gruppmedlem. Hen ansåg att anmälning av skadliga händelser ska utvidgas att gälla även etik.

Vi fick vidsynt kloka svar när vi bad unga sjukskötare lösa svåra etiska situationer i vårdarbetet. Exemplen kommer direkt från fältet. Har svaren träffat rätt?

En del av er har genom sampling även råkat bli svarare i vår läsarundersökning i september. Vi fick 50 sidor öppna kommentarer. ”Ovanligt riklig fritt formulerad respons”, bedömde vår forskare.

”Tidningen går in i sjukskötarens vardag”, kommenterade en svarare. ”Tidningen stöder min yrkes­skicklig­het och kollegialitet”, säger ni. ”Djupare, större, utförligare, inte bara skrap på ytan”, önskar ni. Ni har även tagit illa vid er när vi inte fastnat för ett förslag till artikel. Ursäkta! Ni säger att vi inte kan förstå hur trötta ni ibland är. En rörande kommentar, tack!

Vi vill uppfylla önskemål och lovar försöka förstå bättre. Det utgår från att vi är närmare vårdarbetet. Dit ut på fältet kommer med större kraft nästa år. Översättning: Hans Falck

 

 

Salla Virta. Kuva: Antti Kalakivi

Salla Virta. Kuva: Antti Kalakivi

#Hellomynameis-twiitti aloitti Britanniassa some-kampanjan, joka pyrkii vähentämään potilaiden huonoa kohtelua. Twiitin lähettänyt, nyt jo syöpään menehtynyt lääkäri Kate Granger sai kuulla parantumattomasta sairaudestaan silmiin katsomatta ja tukea tarjoamatta (M&M 28.9.).

Samaa keskustelua, mitä Briteissä kolme vuotta sitten, käydään nyt Suomessa. Sen käynnisti Helsingin Sanomien mielipide (14.9.), jossa ihmeteltiin potilaiden kohtelua päivystyksessä.

Vaikka hoito olisi kuinka korkeatasoista, potilas kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi, jos inhimillinen kohtaaminen puuttuu. Suurin osa ammattilaisista tekee työnsä ammattitaitoisesti ja empaattisesti, ja mediakeskustelun syyllistävä sävy tuntuu kohtuuttomalta. Se ei poista velvollisuutta puuttua ongelmiin.

Kun potilas saa mahdollisuuden valita, hän ei varaa enää aikaa tylyltä lääkäriltä tai hoitajalta. Ethän sinäkään käy kaupassa tai ota lainaa pankista, joka kohtelee epäasiallisesti.

Vierailin reportaasia tehdessäni Husin sydänkirurgian teho-osastolla. Vuorovastaava Jukka Koponen kertoi päivystyspotilaiden ja heidän omaistensa kohtaamisen olevan haastavampaa kuin potilaiden, jotka tulevat suunniteltuun leikkaukseen. ”Heille tilanne tulee yllättäen, ja on monille järkytys. Erilaisia tunnereaktioita tulee vastaan.” Osastolla vaikeita tilanteita puretaan yhdessä ja haetaan kollegoilta tukea.

Hienoa on se, että kohtaamisen hoitaa mahdollisimman usein sama henkilö. Omahoitaja vastaa omaisten kysymyksiin ja on potilaan vierellä. Yksi selkeä kontaktihenkilö lisää luottamusta, ja vuorot järjestetään niin, että omahoitaja on mahdollisimman usein tuttu. Potilas on keskiössä.

Salla Virta

toimitussihteeri

 

Hej, mitt namn är

#Hellomynameis-tweeten startade i Storbritannien en some-kampanj, som försöker begränsa att patienter behandlas illa. Den som sände tweeten, den numera redan i cancer döda läkaren Kate Granger fick höra om sin obotliga sjukdom utan att man såg henne i ögonen eller erbjöd stöd (M&M 28.9).

Samma debatt som fördes i Storbritannien för tre år sedan förs nu även hos oss. Den startades av en insändare i Helsingin Sanomat (14.9), där man förundrade sig över hur patienter behandlades på jouren.

Även om vården är hur högklassig som helst upplever patienten att hen behandlas illa om den mänskliga kontakten saknas. Största delen av de yrkesutbildade utför sitt arbete professionellt och empatiskt och mediedebattens skuldbeläggande ton verkar oskälig. Det eliminerar ändå inte skyldigheten att ingripa i problem. När patienten får en chans att välja reserverar hen inte längre tid hos en ovänlig läkare eller sjukskötare. Inte går du heller i en butik eller tar lån från en bank som bemöter dig osakligt.

När jag gjorde reportaget besökte jag HNS hjärtkirurgiska intensivavdelning. Skiftesansvarige Jukka Koponen berättade att jourpatienter och deras anhöriga är svårare att bemöta än patienter som kommer för en planerad operation. ”För dem kommer situationen överraskande och är för många en chock. Olika känsloreaktioner kommer emot en.” På avdelningen går man igenom situationerna tillsammans och söker stöd hos kollegerna.

Det är fint att mötet så ofta som möjligt handhas av samma person. Egenvårdaren svarar på de anhörigs frågor och är nära patienten. En klar kontaktperson ökar förtroendet och skiften ordnas så att egenvårdaren ofta är bekant. Patienten är i centrum. Översättning Hans Falck

 

 

 

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

Omenat kypsyvät ja harrastukset käynnistyvät. Loma teki toivottavasti tehtävänsä. Juuri nyt on hyvä aika miettiä, miten ja mihin haluaa ammatissaan edetä.
Yhteen aikaan oli trendikästä laatia elämästään unelmakartta. Ideana oli aktivoida alitajunta tekemään sellaisia valintoja, jotka ohjaavat kohti haluttua tavoitetta.
Mihin suuntaan haluat uraasi ohjailla? Miltä näyttää tämän syksyn ammatillinen unelmakarttasi?
Ihan sama millä keinolla ammatissa kehittymistään pohtii ja tulevaisuuden suunnitelmiaan tekee, Sairaanhoitajaliiton ammatilliseen yhteisöön kuuluminen tekee asioista helpompaa.
Sairaanhoitaja-lehti kertoo oman kollegakunnan työstä. Lue esimerkiksi henkilöjuttu vastasyntyneiden hätätilanteiden spesialisti Mika Kuivalaisen mielenkiintoisesta urasta.
Sairaanhoitajaplus-uutiskirjeessä on ajankohtaista ainutkertaista sisältöä sairaanhoitajan ammatin ytimestä. Elokuussa ilmestyneessä sähköisessä uutiskirjeessä kerroimme muun muassa siitä, mihin suuntaan kokemusasiantuntijuutta kehitetään.
Useimmat Sairaanhoitajaliiton alueyhdistykset jakavat kahdesti vuodessa apurahoja (kurkkaa Menossa-sivuille). Sairaanhoitajaliitto puolestaan jakaa kerran vuodessa merkittävän apurahapotin. Jos ensi vuonna haluaa osallistua koulutukseen, apuraha- ja muut suunnitelmat kannattaa tehdä nyt.
Maaliskuussa pidetään taas Sairaanhoitajapäivät ja touko-kesäkuun vaihteessa Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton Barcelonan konferenssi. Fiocan koulutukset rullaavat tasaisesti läpi vuoden. Näihin kaikkiin voi hakea apurahaa. Lisäksi Fiocan koulutuksiin voi osallistua jäsenhintaan.

Drömkarta över yrket
Äpplena mognar och intressena kommer igång. Semestrarna gjorde förhoppningsvis sitt. Just nu är lämplig tid att fundera på hur och vart man vill avancera i yrket.
En tid var det trendigt att göra upp en drömkarta över sitt liv. Idén var att aktivera det undermedvetna att träffa sådana val som leder mot önskat mål.
Åt vilket håll vill du styra din karriär? Hur ser din yrkesdrömkarta ur i höst?
Egalt på vilket sätt man funderar på sin utveckling i yrket och gör upp planer för framtiden. Att höra till Sjuksköterskeförbundets yrkesgemenskap gör saken lättare.
Tidskriften Sairaanhoitaja-Sjukskötaren berättar om de egna kollegernas arbete. Läs t.ex. personartikeln om specialisten i neonatala nödsituationer, Mika Kuivalainens intressanta karriär.
I nyhetsbrevet Sairaanhoitajaplus finns aktuellt unikt innehåll om yrkets kärna. I det elektroniska nyhetsbrevet som utkom i augusti berättade vi bl.a. om vilken riktning erfarenhetsexpertisen utvecklas i.
De flesta av Sjuksköterskeförbundets distriktsföreningar delar två gånger årligen ut stipendier (titta på Menossa- sidorna). Sjuksköterskeförbundet delar i sin tur en gång om året ut en betydande stipendiepott. Om man nästa år vill delta i utbildning lönar det sig att göra upp stipendie- och andra planer nu.
I mars hålls igen Sjukskötardagarna och i månadsskiftet maj-juni Internationella sjukskötarförbundets konferens i Barcelona. Fiocas kurser rullar på jämnt genom året. Till alla dem kan man ansöka om stipendier. Dessutom kan man delta i Fiocas kurser till medlemspris.

Päätoimittaja Eva Agge

Översättning Hans Falck

Päiväkirurgian hoitopolku on erittäin tarkasti suunniteltu. Ylimääräiseen ei jää aikaa. Reportaasijuttumme konkarisairaanhoitaja Tarja Backman sanookin, että hoitajalle päiväkirurgiassa on tärkeintä olla ammatillinen ihmisten kanssa, osata käsitellä lapsia ja taito puhua lapsille ja vanhemmille.

Kun tätä teemanumeroa suunniteltiin, yksi tavoite oli tehdä näkyväksi sairaanhoitajan rooli leikki-ikäisen lapsen emotionaalisen tuen antajana kirurgisessa yksikössä. Valitsimme kohteeksi Oulun yliopistollisen sairaalan lastenkirurgian- ja gastroenterologian yksikön. Kuten Backman itse sanoo: lapsi on haaste nopeassa päiväkirurgiassa, häntä ei voi liikaa hoputtaa. Sivulta 16 alkaen on luettavissa, millaista on työ päiväkirurgisten lapsipotilaiden kanssa.

Tuli mieleen tutun nelivuotiaan lääkärikäynti. Tuntuma lapseen ei ehkä sillä käynnillä ollut samaa luokkaa Backmanin taiturimaisuuden kanssa.

Lapsi kuunteli vastaanottokäynnin lopuksi pitkää selostusta siitä, että lääkkeitä on monenlaisessa eri olomuodossa. Lopulta lääkäri sai tuskaisen selostuksen päätteeksi kysyttyä, haluaako nelivuotias lääkkeensä syötävässä muodossa (elekieli oli mukana, lääkäri näytti, miten lääke laitetaan kielelle ja nielaistaan) vai juotavassa muodossa (lääkäri leikki juovansa pullosta ja klunksautteli sarjakuvamaisen kuuluvasti ja katsoi lasta sivusilmällä). Lapsi katsoi hetken lääkäriä näytöksen päätteeksi ja sanoi asiallisella äänellä: Otan nestemäisenä, kiitos.

Täydet pisteet kuitenkin siitä, että kommunikoitiin lapsen kanssa eikä hänen ylitseen.

Eva Agge, päätoimittaja

Långsamt och snabbt

Vårdstigen vid dagkirurgi är mycket noggrant planerad. Det blir ingen tid över för något extra. Veteransjukskötaren Tarja Backman i vårt reportage säger att det viktigaste i dagkirurgin är att vara professionell med människorna, kunna bemöta barn och färdighet att tala med barn och vuxna.

När detta temanummer planerades var ett mål att synliggöra sjukskötarens roll som givare av emotionellt stöd till lekåldersbarn i en kirurgisk enhet. Vi valde som objekt Uleåborgs universitetssjukhus barnkirurgiska och gastroenterologiska enhet. Såsom Backman själv säger: barn är en utmaning i snabb dagkirurgi, de kan inte skyndas på alltför mycket. Från och med sidan 16 kan läsas hurdant arbetet är med dagkirurgiska barnpatienter.

Jag kom att tänka på ett fyraårigt barns läkarbesök. Kontakten med barnet kanske inte på det besöket var av samma klass som med Backmans skicklighet.

Barnet lyssnade som avslutning på mottagningen till en lång utläggning över hur det finns mediciner av många olika former. Till slut kunde läkaren efter en plågsam redogöresle fråga om fyraåringen ville ta sin medicin i ätbar form (teckenspråket var menande, läkaren visade hur medicinen läggs på tungan och sväljs) eller i drickbar form (läkaren låtsades dricka ut en flaska och gjorde seriebildsaktiga ljudliga klunkar och tittade på barnet ur ögonvrån). Barnet tittade efter förställningen en stund på läkaren och sade med saklig röst: Jag tar den i vätskeform, tack.

Fulla poäng ändå för det att man kommunicerade med barnet och inte över dess huvud.

Översättning Hans Falck

Salla Virta. Kuva: Antti Kalakivi

Kannustava ilmapiiri on paras työnkehittäjä. Läsnä oleva, rento ihminen on parhaimmillaan. Hän tietää, että saa tehdä virheitä, muistutti vuorovaikutuskouluttaja, näyttelijä Outi Mäenpää Sairaanhoitajapäivillä.

Kaikki lähtee käytöksestä, siitä, miten kohtelee toista. Mäenpää ei voi uskoa, että on työpaikkoja, joissa ei tervehditä kollegaa.

– Jos ei tervehdi, pitää mennä terapiaan. Silloin käyttää henkistä väkivaltaa, hän lataa.

Mäenpää muistuttaa, että kielteisyys kääntyy myös itseen. Hän saa salin nauramaan, kun kehottaa jokaista miettimään, miten kamalaa on istua juuri näiden ihmisten vieressä. Ja miten olo muuttuu, kun ajatteleekin, mitä hyvä porukka on ympärillä.

Stressaantuneen ja väsyneen on vaikea olla positiivinen. Lähipiirissäni on tänä keväänä poikkeuksellisen paljon uupumusta. Se huolestuttaa. Pitäisi itsekin osata pyytää apua ja sanoa ei. Kysyä kollegalta, miten hän voi.

Työkykyjohtamisen asiantuntijana työskentelevä ystäväni korostaa johtamisen merkitystä. Pomon on tiedostettava valtansa ja tehtävä ratkaisuja.

Seurasin Tikkurilan terveysasemalla asiakasvastaavan työtä. Tuntui, että täällä viihdytään. Heidi Happonen pitää työstään, mutta se kirpaisi, ettei vuoden lisäkoulutuksen jälkeen tehtävää itsenäistä työtä arvosteta palkassa. Samaa ihmettelevät Zarmina Razai ja Mona Halla, jotka perustivat adressin sairaanhoitajien tehtäväkohtaisen palkan nostamiseksi. Adressin nimi kertoo paljon: Sairaanhoitajat pois palkkakuopasta.

Toimitussihteeri Salla Virta

 

Hälsar du eller går du i terapi?

En uppmuntrande atmosfär utvecklar arbetet bäst. En närvarande, avslappnad människa är som bäst. Hen vet att man får göra fel, påminde interaktionsutbildaren, skådespelaren Outi Mäenpää vid Sjukskötardagarna.
Allt utgår från beteendet, det hur man bemöter en annan. Mäenpää kan inte tro att det finns arbetsplatser där man inte hälsar på en kollega.
– Om man inte hälsar ska man gå i terapi. Då använder man psykiskt våld, klämmer hon ur sig.
Mäenpää påminner om att negativism vänder sig mot en själv. Hon får salen att skratta när hon uppmanar alla att fundera på hur hemskt det är att sitta alldeles bredvid sådana personer. Och hur annorlunda det känns när man bara tänker på hur bra gäng man har runt sig.
En stressad och trött har svårt att vara positiv. I min närmaste krets har i vår förekommit ovanligt mycket utmattning. Det bekymrar. Man borde själv kunna söka hjälp och säga nej. Fråga en kollega hur hen mår.
Min vän som arbetar som expert på hantering av funktionshinder betonar ledarskapets betydelse. Bossen ska vara medveten om sin makt och fälla sina avgöranden.
Vid Dickursby hälsostation följde jag med en klientansvarigs arbete. Det kändes att här trivs man. Heidi Happonen gillar sitt arbete, men det svider att ett självständigt arbete efter ett års fortbildning inte får erkänsla i lönen. Samma undrar Zarmina Razai och Mona Halla som samlade en adress för att höja sjukskötarnas uppgiftsrelaterade lön. Adressens namn säger mycket: Sjukskötare ur lönegropen. Översättning Hans Falck