Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

SAIRAANHOITAJA-LEHTI: Pietarin Iisakin kirkkoa rakennettiin aikoinaan nelisenkymmentä vuotta, ja välillä tuntuu, että sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeusasia etenee meillä Suomessa yhtä hitaasti.

Onneksi hallitus esitti sairaanhoitajan rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden laajentamista viime kuussa ja lakiesitys etenee nyt eduskunnan käsittelyyn. Sen ei pitäisi olla enää paljosta kiinni!

Kansainvälinen tutkimusnäyttö sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisestä on erittäin myönteistä: lääkehoidon ja lääkkeenmääräämisen laatu ei vaihtele riippuen siitä, onko määrääjä sairaanhoitaja vai lääkäri. Tutkimusten mukaan potilaat ovat yleisesti tyytyväisempiä tai yhtä tyytyväisiä lääkkeenmääräämisoikeuden omaavan sairaanhoitajan hoitoon kuin perinteiseen lääkärin hoitoon. Myös STM:n raportti vuodelta 2015 antaa myönteisen arvion sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeudesta.

Eniten sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeutta vastustavat ne lääkäritahot, joilla ei ole mitään tietoa aiheesta. Tämä kävi ilmi kansallisessa sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisen konferenssissa toukokuussa.

Toinenkin asia kirkastui: tutkimusnäyttö osoittaa, ettei Lääkäriliiton julkisuudessa esittämille sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeutta vastustaville kannanotoille ole perusteita.

Lääkkeitä määräävien sairaanhoitajien kanta Lääkäriliiton perättömille väitteille oli selkeä: ”Törkeää mustamaalaamista” ja ”Märkä rätti päin kasvoja.”
Ennakkoluuloinen suhtautuminen sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeuteen ja summittainen kapuloiden rattaisiin heittely saattaa loppua ihan sillä, että tutustuu itse asiaan ja runsaaseen puoltavaan kansainväliseen tutkimusnäyttöön.

Eva Agge
Päätoimittaja

Lue lehteä digitaalisesti: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

Isaks läkemedelsförskrivningsrätt

Isakskyrkan i S:t Petersburg byggdes en gång i tiden i fyrtio års tid och emellanåt känns det att sjukskötarnas läkemedelsförskrivningsrätt framskrider hos oss i Finland lika långsamt.

Lyckligtvis föreslog regeringen förra månaden att sjukskötarnas begränsade receptskrivningsrätt skall utvidgas och lagförslaget framskrider nu till behandling i riksdagen. Det borde inte längre hänga på mycket.

Internationell forskningsevidens om sjukskötarnas receptskrivning är mycket positiv: kvaliteten på läkemedelsbehandling och läkemedelsförskrivning varierar inte beroende på om de görs av sjukskötare eller läkare. Enligt undersökningar är patienterna allmänt mer belåtna eller lika belåtna med behandling av sjukskötare med rätt att skriva ut läkemedel som traditionell läkarvård. Även SHM:s rapport från år 2015 ger en positiv bedömning av sjukskötarnas receptskrivningsrätt.

Mest motarbetas sjukskötarnas receptskrivningsrätt av läkargrupper som inte har någon kunskap om saken. Detta framgick vid den nationella konferensen om sjukskötarnas receptskrivningsrätt i maj.

Även en annan sak klarnade: forskningsevidens visar att Läkarförbundets negativa ställningstaganden mot sjukskötarnas receptskrivningsrätt i offentligheten saknar grund.

Receptskrivande sjukskötares åsikt om Läkarförbundets ogrundade påståenden var klar: ”Grov svartmålning” och ”Våt trasa mot ansiktet”.
Fördomsfull attityd till sjukskötarnas receptskrivningsrätt och summariskt kastande av käppar i hjulet kan ta slut bara med att man bekantar sig med själva saken och den rikliga positiva internationella forskningsevidensen.

Eva Agge
Chefredaktör

Läs digital: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

Översättning Hans Falck

 

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

SAIRAANHOITAJA-LEHTI: Jos yksi työyhteisössä väsähtää, se ei koskaan ole vain kyseisen yksilön asia. Silloin myös organisaatiotasolla kellojen pitää soida ja kovaa. Pitää alkaa miettiä, mitä ihmisissä tapahtuu ja miksi. Näin sanoo henkisen suorituskyvyn tutkija ja valmentaja Harri Gustafsberg.

Jos haluaa parantaa henkistä suorituskykyään, pitää osata palautua henkisestä ja fyysisestä kuormasta. Vasta sitten voi lähteä kaivamaan omaa piilossa olevaa kapasiteettiään esiin. Tästä ajattelisi työnantajan olevan erittäin kiinnostunut.

Kentältä kuuluu nyt ahdistuneita kommentteja tulevasta, epävarmuudesta ja yhä lisääntyvistä tehtävistä.
Jos työnteko on selviytymistä rutiineista, mistä tehokkuus tulee? kysyy Gustafsberg.

Mihin sairaanhoitajan kannattaisi itseään johtaa? Ensin kannattaa pysähtyä ja ajatella, sanoo Gustafsberg haastattelussa. Mikä on minun roolini, mitä minä voin tehdä, mihin minun kannattaa suunnata huomioni? Se, että alkaa ajatella uudelleen tavallisista asioista, vaatii ponnistelua, mutta Gustafsberg on vahvasti sitä mieltä, että ponnistelu kannattaa.

Kumuloitunut stressi ei ole ihmiselle hyväksi, tulee se sitten mistä vain.Kannattaa tiedostaa stressaantuneisuuten sa, sillä ennen palautumisvaihetta ei ole kykyä ajatella rationaalisesti.Jos haluaa alkaa palautua kuormasta, pitää alkaa analysoida, miettiä syy-seuraus-suhteita ja opetella ymmärtämään.

Tietoisuustaitojaan voi harjoittaa: mitä minussa tapahtuu? Pikkuhiljaa alkaa tunnistaa h-hetket, jolloin rupeaa menemään pieleen. Ja silloin voi vielä kääntää kelkkansa.

Mutta. Työnantajan pitää olla mukana tässä pohdinnassa.

Eva Agge
Päätoimittaja

Lue lehteä digitaalisesti: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

Om någon i arbetsenheten blir utmattad är det aldrig enbart den aktuella individens sak. Då ska klockorna ringa även på organisationsnivå och det hårt. Man måste börja fundera på vad som händer inom människorna och varför. Så säger forskaren och handledaren i mental prestationsförmåga Harri Gustafsberg.

Om man vill förbättra sin mentala prestationsförmåga måste man kunna återhämta sig från den mentala och fysiska bördan. Först då kan man börja gräva fram sin dolda kapacitet. Av detta kunde man tänka sig att arbetsgivaren är mycket intresserad.
Från fältet hörs nu ångestfyllda kommentarer om det kommande, osäkerhet och allt fler arbetsuppgifter.
Om arbetet går ut på att klara rutinerna, vad kommer då effektiviteten av? frågar Gustafsberg.

Vartåt skulle det vara skäl för sjukskötare att styra sig? Först är det skäl att stanna och tänka efter, säger Gustafsberg i intervjun. Vilken är min roll, vad kan jag göra, vad ska jag rikta min uppmärksamhet på? Att tänka om beträffande vanliga saker kräver ansträngningar, men Gustafsberg är starkt av den åsikten att ansträngningen lönar sig.

Kumulerad stress är inte bra för människan, varifrån den än kommer.

Det är skäl att vara medveten om sin stress eftersom man inte kan tänka rationellt förrän man återhämtat sig.
Om man vill börja återhämta sig från bördan ska man börja analysera, fundera på orsak-följd-sammanhang och lära sig att förstå.

Sina medvetandefärdigheter kan man träna: vad sker i mig? Småningom börjar man känna igen de avgörande momenten då det börjar gå åt skogen. Och då kan man ännu vända om.

Men. Arbetsgivaren ska vara med i funderingarna.

Eva Agge
Chefredaktör

Läs digital: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

Översättning Hans Falck

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

SAIRAANHOITAJA-LEHTI: Olen vuosia seurannut suomalaisten sairaanhoitajien työskentelyä ulkomailla, viime vuosina erityisesti Pohjoismaissa. Skandinaviassa keikkailevien sairaanhoitajien kommenteissa ovat koko tämän ajan toistuneet samat kolme asiaa: muualla työilmapiiri on parempi, sairaanhoitajien arvostus korkeammalla ja palkka parempi. Tätä viestiä olen kuullut 2000-luvun alusta asti ja kuulen edelleen. Öhöm, öhöm ja vink, vink!

Sairaanhoitajapula naapurimaissamme on paikoin hälyttävä, ja sairaanhoitajien Skandinavia-ralli on kiihtynyt hurjaksi. Esimerkiksi Pohjois-Norjaan ei millään saada riittävää sairaanhoitajamiehitystä. Ruotsin erikoissairaanhoitoon rekrytoidaan jatkuvasti täsmäosaamista Suomesta. Nyt haetaan kasvavissa määrin sairaanhoitajia myös perusterveydenhuoltoon. Jopa yksityisten palveluntarjoajien tarve rekrytoida Suomesta on kasvanut.

”Toimeksiantomme ovat kaksinkertaistuneet kahden viime vuoden aikana”, sanoo yksi rekrytoinnin parissa työskentelevä.
Samaan aikaan yhteyssairaanhoitajamme raportoivat tilanteen kuumenemisesta esimerkiksi Pohjois-Norjassa.

”Täällä on noussut kova haloo siitä, että kunta käyttää suuret summat rahaa sijaisiin. Vakituisia ei saada. Rekryfirmat ottavat osansa ja palkkakustannukset ovat huikeat. ”

Olemme raportoineet asiasta tänä vuonna sekä lehdessä että Sairaanhoitajaplus-uutiskirjeessä. Mutta mitä on vielä tulossa, kun sote sotkee kuvioita kotimaassa ja kautta linjan sanotaan, ettei palkkaus ole kohdillaan. Epävarma tulevaisuus ei houkuta ketään.

Miten vastata kilpailuun sairaanhoitajista?

Eva Agge
Päätoimittaja

Lue lehteä digitaalisesti: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

 

En svag signal blev fenomen

Jag har i många år följt med finländska sjukskötares arbete utomlands, de senaste åren i synnerhet i Norden. I Skandinavien snuttjobbande sjukskötares kommentarer har hela denna tid återkommit tre saker: på annat håll är arbetsatmosfären bättre, värderingen av sjukskötare högre och lönen bättre. Budskapet har jag hört sedan början av 2000-talet och hör fortfarande. Öhöm, öhöm och vink, vink!

Sjukskötarbristen i våra grannländer är ställvis alarmerande och sjukskötarnas Skandinavien-rally har stegrats till rasande. T.ex. till Nordnorge får man bara inte tillräcklig sjukskötarbemanning. Till Sveriges specialiserade sjukvård rekryteras hela tiden precisionskunnande från Finland. Nu söks det allt större mängder sjukskötare också till primärvården. Till och med privata serviceproducenters behov att rekrytera från Finland har ökat

”Våra uppdrag har fördubblats de två senaste åren”, säger en som arbetar med rekrytering.

Samtidigt rapporterar våra kontakt sjukskötare att läget hettare till sig t.ex. i Nordnorge.

”Här det blivit stort hallå av att kommunerna använder stora summor på vikarier. Ordinarie går inte att få. Rekryfirmorna tar sin del och lönekostnaderna är svindlande.

Vi har rapportera om saken både i tidningen och i Sairaanhoitajaplus-nyhetsbrev. Men vad kommer ännu att komma när vårdreformen rör till figurerna i hamlandet och genomgående sägs det att lönerna inte är OK. Den osäkra framtiden lockar ingen.

Hur svara på konkurrensen om sjukskötarna?

Eva Agge
Chefredaktör

Läs digital: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

Översättning Hans Falck

 

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

SAIRAANHOITAJA-LEHTI: Sairaanhoitaja-lehden toimitusneuvoston tammikuun kokouksessa puhuttivat ajankohtaiset asiat, potilasturvallisuus ja HaiPro-ilmoitukset. HYKS Sydän- ja keuhkokeskuksen laatupäällikkö Carita Löfqvist nosti esille oleellisen kysymyksen: Miten eri yksiköissä tuodaan näkyville haittatapahtumailmoituksen jälkeiset korjaavat toimet ja miten työntekijät saavat palautetta tehdyistä ilmoituksista? Kun minä teen ilmoituksen, miten asiaa lähdetään korjaamaan?

Jos tästä peruuttaa askeleen, voidaan kysyä, onko yksikössäni korostettu sitä, että kaikki haittatapahtumat on aina raportoitava. Ja onko minulla siihen työssäni realistisia mahdollisuuksia? Lienee selvää, että ellen ilmoituksen tehtyäni enää ikinä kuule mitään siitä, koen ilmoittamisen täysin turhaksi.

HUS:n kehittämispäällikkö Anniina Heikkilä kertoi, miten Jorvin sairaalassa huomattiin HaiPro-ilmoituksista, että eniten kaadutaan yhdeltä yöllä. Alettiin tutkia, mistä se johtuu. Selvisi, että niihin aikoihin yökkö kiertää huoneissa, potilaat havahtuvat ja lähtevät liikkeelle, valaistus on hämärä, potilaat unesta tokkuraisia. Selvitystyön jälkeen oli helppo ryhtyä korjaaviin toimiin.

Sairaanhoitajien asiat ovat aika lailla tapetilla uuden vuoden alkaessa. Kotihoito sakkaa, leikkausosaston erityisosaajat väsyvät jatkuvaan varallaoloon ja Sairaanhoitajaliiton kyselyssä selviää, että sairaanhoitajat tekevät paljon aivan muuta kuin varsinaisia työtehtäviään potilaan parissa. Kerromme näistä asioista tässä lehdessä sekä sähköisessä Sairaanhoitajaplus-uutiskirjeessä (13.2.) ja palaamme aiheisiin vuoden mittaan. Sairaanhoitajaliittoa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Eva Agge
Päätoimittaja

Lue lehteä digitaalisesti: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

Var dröjer de korrigerande åtgärderna?

Vid Sairaanhoitaja-Sjukskötaren-tidningens redaktionsrådsmöte i januari väckte aktuella frågor, patientsäkerheten och HaiPro-rapporterna debatt. Kvalitetschefen för HUCS Hjärt- och lungcentrum Carita Löfqvist lyfte fram den väsentliga frågan: Hur för man i olika enheter fram de korrigerande åtgärderna efter HaiPro-rapporter om avvikande händelser och hur får arbetstagarna respons om gjorda rapporter? När jag gör en rapport, vad gör man för att korrigera saken?

Om man från detta tar ett steg tillbaka kan man fråga om man i min enhet betonat att alla avvikande händelser alltid ska rapporteras. Och har jag realistiska möjligheter till det i mitt arbete? Det torde vara klart att om jag efter en rapport aldrig hör något om den uppfattar jag rapporteringen som helt onödig.

HNS utvecklingschef Anniina Heikkilä berättade hur man på Jorvs sjukhus av HaiPro-rapporterna märkte att patienter oftast faller omkull klockan ett på natten. Man började undersöka vad det beror på. Det framgick att den tiden gick nattskötaren rond i rummen, patienterna vaknade till och började gå omkring, belysningen var skum, patienterna sömndruckna. Efter utredningsarbetet var det lätt att inleda korrigerande åtgärder.

Sjukskötarnas frågor är i stor utsträckning på tapeten i början av det nya året. Hemvården sackar, operationsavdelningens specialkunniga tröttnar på ständig beredskap och ur Sjuksköterskeförbundets enkät framgår att sjukskötarna gör mycket annat än sina egentliga arbetsuppgifter med patienterna. Vi berättar om dessa frågor både i det elektroniska Sairaanhoitajaplus-nyhetsbrevet (13.2) och återkommer till temat under årets gång. Sjuksköterskeförbundet behövs nu mer än någonsin.

Eva Agge
Chefredaktör

Läs digital: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

Översättning Hans Falck

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

SAIRAANHOITAJA-LEHTI: Viime vuoden Sairaanhoitajapäiviltä muistan naisen, joka puhui innostuneesti kotihoidosta ja omasta työpaikastaan. Ajattelin, että onpa mahtavaa, kun voi puhua työstään noin: me muutimme, me paransimme, me kehitimme. Kävimme kyseisen Tuula Ekmanin ja hänen vähintään yhtä innostuneen esimiehensä Anne Heikkilän työpaikalla katsomassa, miten sujuu kotihoito Kouvolassa.

Leena Heiskanen-Kurki puolestaan kertoi haastattelun lomassa olevansa hyvin iloinen siitä, että hän pystyy vaikuttamaan työhönsä Savonlinnan tehostetussa kotisairaanhoidossa ja kehittävänsä työtään mielellään. Jos joku asia ei toimi tai jos Heiskanen-Kurki huomaa epäkohtia, mitä hän tekee? Ottaa asian esille, alkaa etsiä tutkittua tietoa ja ratkaisee asian. Näin on kuulemma syntynyt esimerkiksi kotisaattohoidon toimintaohje. Voilà!

Entäpä sitten Kuukauden henkilö, Sairaan­hoitajaliiton Nouseva tähti -tunnustuksella palkittu Maria Lekari. Nuori sairaanhoitaja ja uusi kotihoidon saralla, mutta vau mikä ote työhön. Lukekaa, miten Lekari on tarttunut ongelmiin ja ratkaissut niitä.

Tätä kotihoidon teemanumeroa tuntuu yhdistävän sairaanhoitajien kyky huomata epäkohtia, nostaa ne esiin ja ratkaista ne.
Tarttis tehrä jotain -narinoita en enää jaksa kuunnella. Päästetään sen sijaan ääneen Tuulan, Annen, Leenan ja Marian kaltaisia sairaanhoitajia. Kuunnellaan mitä he sanovat ja katsotaan, mitä ja miten he tekevät.

Eva Agge
Päätoimittaja

Lue lehteä digitaalisesti: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

Yes we can

Från Sjuksköterskedagarna i fjol kommer jag ihåg en kvinna som talade entusiastiskt om hemvård och sin egen arbetsplats. Jag tänkte att det är ju fantastiskt när man kan tala om sitt jobb så där: vi ändrade, vi förbättrade, vi utvecklade. Vi besökte med denna Tuula Ekman och hennes minst lika entusiastiska chef Anne Heikkilä arbetsplatsen för att se hur hemvården går i Kouvola.

Leena Heiskanen-Kurki berättade för sin del att hon var mycket glad över att kunna påverka sitt arbete i Nyslotts effektiverade hemsjukvård och att hon gärna utvecklar sitt arbete. Om någon sak inte fungerar eller om Heiskanen-Kurki märker missförhållanden, vad gör hon? Tar upp frågan, börjar söka evidensbaserad kunskap och löser frågan. Så lär t.ex. instruktionerna för vård hemma i livets slutskede uppkommit. Voilà!

Och hur är det med Månadens person, Maria Lekari som premierats med utmärkelsen Sjuksköterskeförbundets Uppgående stjärna. En ung sjukskötare och ny inom hemvården, men å vilket grepp på arbetet. Läs hur Lekari har tagit itu med problemen och löst dem.

Genomgående i detta hemvårdens temanummer verkar vara sjukskötarnas förmåga att märka missförhållanden, lyfta fram dem och lösa dem.
Något borde göras-historier orkar jag inte längre lyssna på. Låt oss i stället låta sjukskötare som Tuula, Anne, Leena och Maria komma till tals. Vi lyssnar på vad de säger och ser vad och hur de gör.

Eva Agge
Chefredaktör

Läs digital: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

Översättning Hans Falck

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

SAIRAANHOITAJA-LEHTI: Tässä teemanumerossa haluamme esitellä mahdollisimman monipuolisesti sairaanhoitajien ja kätilöiden työtä naistentautien parissa.

Toivottavasti aiheet koskettaisivat myös siksi, että ne liippaavat läheltä omaa elämänpiiriä.

Tälläkin kertaa juttuja lukiessani mietin, haluaisinko itse olla juuri tämän sairaanhoitajan potilaana. Kun käsitellään hyvin arkoja, intiimejä asioita, kaiken pitää synkata hoitajan ja hoidettavan välillä. Toivon kaikille alan ammattilaisille samaa asennetta kuin proktologisella hoitajalla Sinikka Lahtisella: ”Jotta potilas uskaltaa puhua, minulla täytyy olla valmiudet antaa vastauksia eikä punastella.”

Töissä-jutussa OYS:n Naistentautien poliklinikan sairaanhoitajat kertovat työstään ja kohtaamistaan asiakkaista. He pohtivat päiväkirjoissaan myös sitä, minkälaisia tunteita tilanteet herättävät ja miten säilyttää ammatillisuus vaikeissa tilanteissa.

Yhtenä työpäivänä vastaanotolla istuu alaikäinen tyttö ja poika. He ovat tulleet raskaudenkeskeytykseen, mutta saavat tietää, että raskautta ei voi enää keskeyttää: raskausviikkoja on takana jo reilusti yli 30. Sen ikäinen sikiö painaa parisen kiloa ja on nelisenkymmentä senttiä pitkä. Tunnelma on käsinkosketeltava, kun sairaanhoitaja kertoo tytöstä ja pojasta, jotka eivät ole uskaltaneet puhua kenellekään raskaudesta. Siinä he sitten istuvat sairaanhoitajan kanssa, joka on lääkärin lisäksi ainoa, joka tietää raskaudesta, ja totuttelevat uuteen tilanteeseen. On aika tärkeää, kuka siinä heidän seurassaan istuu, on läsnä ja ohjaa tilannetta.

Onnea heille ja kiitos koskettavista päiväkirjamerkinnöistä OYSilaisille.

Eva Agge
Päätoimittaja

Lue lehteä digitaalisesti: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

Två kilo, fyrtio centimeter

I detta temanummer önskar vi presentera så mångsidigt som möjligt sjukskötarnas och barnmorskornas arbete med kvinnosjukdomar. Förhoppningsvis berör temat även därför att det tangerar den egna livsmiljön.

Även denna gång när jag läser artiklar funderar jag på om jag själv vill vara just denna sjukskötares patient. När man behandlar mycket känsliga, intima saker ska allt synka mellan sjukskötaren och patienten. Jag önskar att alla yrkesutbildade har samma attityd som proktologisjukskötaren Sinikka Lahtinen: ”Om patienten vågar prata måste jag ha svar, och jag kan inte börja rodna.”

I artikeln Töissä berättar sjukskötarna på UUS:s gynekologiska poliklinik om sitt arbete och de patienter de möter. De funderar i sina dagböcker även på vilka känslor situationerna väcker och hur de bibehåller professionaliteten i svåra situationer.

En arbetsdag på mottagningen sitter en minderåriga flicka och pojke. De har kommit för avbrytande av graviditet men får veta att graviditeten inte längre kan avbrytas: graviditetsveckorna är redan dryga 30. Ett foster av den åldern väger redan ett par kilo och är fyrtio centimeter långt. Stämningen är påtaglig när sjukskötaren berättar om flickan och pojken som inte vågade tala om för någon om graviditeten. Där sitter de sedan med sjukskötaren som utom läkaren är den enda som vet om graviditeten, och vänjer sig vid den nya situationen. Det är ganska viktigt vem som sitter där med dem, är närvarande och leder situationen.

Lycka till åt dem och tack för berörande dagboksanteckningar till UUS-folket.

Eva Agge
Chefredaktör

Läs digital: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

 

Salla Virta. Kuva: Antti Kalakivi

SAIRAANHOITAJA-LEHTI: Kesä toi työpaikoille tuuraajat. Opiskelijat saavat tuntumaa työhön ja oppivat uutta. Toivottavasti osastoilla on valmistauduttu hyvin, ja arvostetaan aloittelevia kollegoita.
Kaksi vuotta sitten valmistunut Essi Hyypiä pääsi viimeisen harjoittelunsa jälkeen töihin Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystys- ja nova-osastolle. Hyypiä ylistää tiimiään. Apua saa aina. Tutkimusten mukaan päivystys ei ole niitä paikkoja, joissa työviihtyvyys olisi kärjessä. Lappeenrannassa on kuitenkin osattu tehdä jotain oikein, sillä Hyypiä kehuu työpaikkaansa. Tämä on hänen unelmansa.
Hyypiä puhuu myös vastavalmistuneille tyypillisestä ekan vuoden kriisistä. Vuoden pari työssä olleet sairaanhoitajat alkavat epäillä, ovatko oikealla alalla. Siinä kohtaa tarvitaan kannustusta ja ammatti-identiteetin vahvistusta.
Joskus on hyvä astua uuden työntekijän crocseihin ja palauttaa mieliin, millaista oli aloittaa alusta. Tässä auttaa työkierto. Hyksin teholla työskentelevä Nina Ruottinen kertoo tuurausten naapurisairaalassa ravistelleen omaa osaamistaan.
Sairaanhoitajaopinnoista kolmasosa on käytännön harjoittelua. Tapasin sairaanhoitajan päivänä Kymenlaakson keskussairaalassa Kotkan kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Nina Braskin. Hän pelkää, ettei opetussairaaloita jää sote-uudistuksen jälkeen riittävästi. Kymenlaakson keskussairaalassa on huomattu harjoittelijaryhmien jo nyt kasvaneen ja uuvuttavan ohjaajia. Jotta saamme ammattitaitoisia sairaanhoitajia, työssä oppimisesta tulee pitää kiinni jatkossakin.

Salla Virta
toimitussihteeri

Lue lehteä digitaalisesti: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

—-

Drömteam som stöd
Sommaren kom till arbetsplatserna med inhopparna. Studerande får känning av arbetet och lär sig nytt. Förhoppningsvis har man förberett sig väl på avdelningarna och värderar nybörjarkolleger.
Essi Hyypiä som blev färdig för två år sedan fick efter den sista praktiken jobb på Södra Karelens centralsjukhus jour- och novaavdelning. Hyypiä prisar sitt team. Hjälp får man alltid. Enligt undersökningar hör jouren inte de ställen där trivseln i arbetet är i topp. I Villmanstrand har man ändå kunnat göra något rätt eftersom Hyypiä berömmer sin arbetsplats. Detta är hennes dröm.
Hyypiä talar även om den för nyexaminerade typiska förstaårskrisen. Sjukskötare som jobbat ett par år börjar betvivla att de valt rätt bransch. Då behövs uppmuntran och stärkande av yrkesidentiteten.
Ibland är det bra att stiga i en ny arbetstagares crocs och återkalla i minnet hur det var att starta från början. Här hjälper rotation i arbetet. Nina Ruottinen som arbetar på Hucs intensiv berättar om hur inhopp i grannsjukhuset skakade om det egna kunnandet.
En tredjedel av sjukskötarstudierna är praktiska övningar. Jag träffade på sjukskötardagen i Kymmenedalens centralsjukhus ordföranden för Kotka stadsfullmäktige Nina Brask. Hon är rädd för att det inte blir kvar tillräckligt undervisningssjukhus efter vårdreformen. I Kymmenedalens centralsjukhus har man märkt att praktikgrupperna redan nu blivit större och handledarna blir utmattade. För att få yrkesskickliga sjukskötare måste vi hålla fast vid inlärning i arbetet även i fortsättningen.
PS. På våren togs det nya praktiksökningssystemet Jobiili i bruk. Läs mer på sid. 11.

Salla Virta
redaktionssekreterare

Läs digital: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

SAIRAANHOITAJA-LEHTI: Ei voi tulla yllätyksenä, että omaiset ovat joskus hankalia, työkaverit väkivaltaisia, pomot mielivaltaisia, kollegat alkoholisoituneita. Että ihmisten kanssa ei ole helppoa! Sairaanhoitajan ammatti on yksi niistä, joissa valmiuden toimia hankalissa tilanteissa pitäisi olla huippuluokkaa, mutta missä ja miten me harjoittelemme näitä tilanteita varten?

Edellisen Sairaanhoitaja-lehden Tilanne päällä -palstalla kirjoitimme tapauksesta, jossa lääkäri potkaisi sairaanhoitajaa otsaan (3/2017, s. 48).

Saimme jutusta raivokasta palautetta, koska siinä ei selväsanaisesti tuomittu tapahtunutta. Nyt teemme sen: Sairaanhoitaja-lehti ei hyväksy työelämässä minkäänlaista kiukuttelua, toisten oikeuksien polkemista tai etuoikeuksien vaatimista tai ottamista, rajatonta käyttäytymistä, seksuaalista ahdistelua tai muuta kiusaamista. Emme liioin hyväksy välinpitämättömyyttä näihin aisoihin puuttumisessa.

Koen empatiaa tapauksen sairaanhoitajaa kohtaan ja ymmärrän, miksi hän reagoi kuten reagoi. Mietin, miten tuollaiseen muka voi valmistautua ja samalla ajattelen, että on voitava!

Opetin kerran ala-asteen viidesluokkalaisia. Keväällä terveydenhoitaja tuli luokkaan puhumaan tupakasta. Hän kysyi, onko oppilaille jo tarjottu tupakkaa. Sitten ruvettiin ryhmässä pohtimaan, miten kukin toimii tilanteessa, jossa sitä tarjotaan. Jokainen oppilas sai harjoitella kieltäytymistä omalla tavallaan. Mikä innostus, mitä kieltäytymisiä! Ja taatusti oli helpompaa sanoa ei, kun oikea tilanne osui kohdalle.

Samaa soisi sovellettavan. Vaikeita ihmistenvälisiä tilanteita pitäisi harjoitella jo sairaanhoitajakoulutuksessa, samoin perehdytyksessä ja osastotunneilla. Että olisi olemassa mietitty ja harjoiteltu toimintamalli. Että olisi valmis. Ettei olisi turvaton ja suojaton. Että selviäisi.

Mitä teet, kun kollega tönäisee tai harjoittelun ohjaajan käsi laskeutuu takapuolellesi?

Eva Agge
päätoimittaja

Innan det kommer i byxorna

Det kan inte komma som en överraskning att anhöriga ibland är besvärliga, arbetskamraterna våldsamma, cheferna egenmäktiga, kollegerna alkoholiserade.  Sjukskötarens yrke är en av dem där beredskapen att arbeta i besvärliga situationer borde var av toppklass, men var och hur tränar vi för sådana situationer?

I föregående nummer av tidningen Sairaanhoitaja-Sjukskötaren skrev vi i Tilanne päällä-spalten om ett fall där en läkare sparkade en sjukskötare i pannan (3/2017, sid. 48).

Vi fick ursinnig feedback för artikeln eftersom det skedda inte fördömdes med klara ord. Nu gör vi det: Tidningen Sairaanhoitaja-Sjukskötaren godkänner inte något slags ilska, tramp på andras rättigheter eller krav på andras rättigheter, okontrollerat beteende, sexuellt antastande eller annan mobbning. Vi godkänner heller inte likgiltighet med att ingripa i sådan saker.

Jag känner empati mot sjukskötare och förstår varför hen reagerar såsom hen reagerar. Jag funderar hur man kantänka kan förbereda sig för sådant och samtidigt tänker jag att man måste.

Jag undervisade en gång femteklassister i högstadiet. På våren kom en hälsovårdare till klassen för att tala om rökning. Hon frågade om någon redan bjudit eleverna på tobak. Sedan började man i grupp fundera på hur var och en reagerar i en situation där det bjuds. Varje elev fick öva sig i att tackan nej på sitt eget sätt. Vilken iver, vilka nej tack! Och garanterat var det lättare att säga nej när den rätta situationen inföll.

Samma önskar vi att tillämpas. Svåra situationer människor emellan borde övas redan i sjukskötarutbildningen, likaså i instruerandet och på avdelningstimmarna. Att det fanns en genomtänkt och inövad funktionsmodell. Att den fanns färdig. Att man inte skulle vara otrygg och oskyddad. Att man skulle klara sig.

Vad gör du när en kollega knuffar till dig eller övningsledarens hand lägger sig på din stjärt?

 Översättning Hans Falck

Eva Agge
chefredaktör

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

Kuopion yliopistollisessa sairaalassa lähdettiin kehittämään hoitotiimityöskentelyä, koska haluttiin tehostaa potilaan saamaa hoitoa ja parantaa työntekijöiden välistä yhteistyötä. Psykiatrian palveluyksikkö oli muutenkin muutosten kourissa: sairaalapaikkoja vähennettiin ja avohoidon painotus kasvoi. Hoitotiimityöskentely on moderni tapa toimia, ja mikä tärkeintä, se tukee työssä jaksamista. Kun vastuu potilaan hoidosta jakautuu, myös työryhmän yhteistyö ja luottamus kollegan ammattitaitoon paranee.

Aluksi hoitotiimityöskentelyssä nähtiin uhkia: asioiden hoitaminen yhteisvastuullisesti ei voi onnistua: sovitut asiat saattavat jäädä hoitamatta.

Nyttemmin hoitotiimimalli on korvannut psykiatrialla perinteisesti käytössä olleen omahoitajamallin. Pääasiallinen hoitovastuu on siirtynyt yksittäiseltä työntekijältä hoitotiimille. Työntekijän aiemmin kokema suuri kuormitus ja hoitovastuu jakautuvat nyt tiimin laajemmille hartioille. Omahoitaja–lääkäri-työparin sijaan joka työvuorossa on hoitotiimin jäsen, joka edistää potilaan hoitoa.

Yksittäiseen työntekijään kohdistuva kuormitus on vähentynyt, ja eri ammattiryhmien yhteistoiminnallisuus on lisääntynyt. Potilasta hoito on suunnitelmallista ja tehokasta ja sairaalahoitojaksot ovat lyhentyneet.

Hyvästä kehittämistyöstä on aina ilo lukea ja hyvin usein käy niin, että aiemmin käytössä ollut malli alkaa tuntua hassulta tai järjettömältä. Niin nytkin: miten ihmeessä yhdelle ihmiselle sysättiin ennen niin paljon vastuuta, jota oli raskas kantaa? Miten ihmeessä selvittiin ilman koko tiimin moniammatillista työpanosta?

Eva Agge
päätoimittaja

 

Du är inte (längre) ensam

Vid Kuopio universitetscentralsjukhus började man utveckla arbete i vårdteam efersom man ville effektivera vården som patienten får och förbättra samarbetet mellan personalen. Psykiatriska serviceenheten kämpade även annars med förändringar: sjukhusplatserna minskades och öppenvården prioriterades.

Vårdteamarbetet är ett modernt sätt att arbeta, och vad som är viktigast, det stödjer orkandet i arbetet. När ansvaret för patientens vård fördelas förbättras även arbetsgruppens samarbete och förtroendet för kollegans yrkesskicklighet ökar.

I början såg man hot i vårdteamarbetet: att sköta saker med gemensamt ansvar kan inte lyckas: överenskomna saker kan bli ogjorda.

Numera har vårdmodellen ersatt den i psykiatrin tidigare tillämpade egenvårdarmodellen. Det huvudsakliga vårdansvaret har övergått från enskilda personer till ett vårdteam. Den stora belastningen och ansvaret som vårdarna tidigare erfor fördelas nu på teamets bredare skuldror. I stället för egenvårdar-läkararbetspar finns i varje arbetsskift en medlem av vårdteamet som arbetar för patientens vård.

Belastningen som riktades på en enskild vårdare har minskat och olika yrkesgruppers samarbete har ökat. Patientens vård är systematiskt och effektivt och sjukhusvårdperioderna har blivit kortare.

Om bra utvecklingsarbete är det alltid trevligt att läsa och ofta blir det så att tidigare begagnade modeller börjar det kännas konstigt eller galet. Så även nu: hur i all världen föste man tidigare på en person så mycket ansvar som det var tungt att bära? Hur i all världen klarade man sig utan hela teamets multiprofessionella arbetsinsats? Översättning: Hans Falck

Eva Agge
chefredaktör

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

Eva Agge. Kuva: Pietari Hatanpää

SAIRAANHOITAJA-LEHTI:

Aiemmin hoitotyön johtajat osallistuivat tiiviisti hoitotyöhön eikä heille juurikaan jäänyt aikaa johtaa. Nyt alkaa onneksi olla toisin, ainakin niissä paikoissa, joissa kävimme tämän teemanumeron juttuja tekemässä.

Lähijohtajien ammattitaito on huippuluokkaa, ja koulutus on päivitetty tähän päivään.  Heillä on vahva luottamus työnantajaansa: heistä pidetään huolta ja heidän koulutukseensa panostetaan. Lähin oma esimies tuntuu olevan tarpeeksi lähellä.

Lähijohtajat korostavat aiempaa kokemustaan hoitotyössä, sitä pidetään tärkeänä nykyisen esimiestehtävän syväosaamisessa.

Sivulauseista voi kuulla, kuinka rankkaa heillä on. ”Kaikki otetaan, mitä annetaan”, toteaa joku, kun puhutaan vapaa-ajan rajoista: milloin lähden töistä, soittelenko illalla kotoa työpuheluita.  Selkeimmin asian artikuloi rovaniemeläinen osastonhoitaja: ”riittämättömyyden tunne vyöryy usein vahvana päälle”.

Kokouksia heillä kaikilla on riittävästi. Tätä lähijohtajuusnumeroa tehdessä mieleeni tuli tapaus taannoiselta Belgian työmatkalta. Sain siellä kuulla eettisen johtajuuden ohjelmasta, jossa johtaja veti omat kokouksensa minimiin ja jalkautui alaistensa kokouksiin ja työhön – ei hoitotyötä tekemään vaan kuuntelemaan ja havainnoimaan. ”Tulin tänne, koska haluan oppia teiltä. Haluan oppia hoitotyöstä. Olen hiljaa ja seuraan työtänne.” Aika pian johtajan läsnäolo kuulemma unohdettiin, ja hän sai arvokasta tietoa, mitä hoitotyössä, siellä kentällä, tapahtuu.

Tiedätkö sinä? Tai vastaavasti: onko pomoa näkynyt kentällä?

Eva Agge, päätoimittaja

Lue lehteä diginä: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/

 

Chefen gömmer sig

Tidigare deltog vårdarbetscheferna intensivt i vårdarbetet och hade knappast alls tid att vara chef. Nu börjar det lyckligtvis vara annorlunda, åtminstone på de ställen vi besökte för att göra artiklarna i detta temanummer. Närvårdarnas yrkesskicklighet är av toppklass och utbildningen har uppdaterats till denna dag. De har ett starkt förtroende för sin arbetsgivare: man tar hand om dem och man satsar på deras utbildning. Den närmaste egna chefen tycks vara tillräckligt nära.

Närvårdarna betonar sin tidigare erfarenhet av vårdarbetet, den anses viktig i det nuvarande chefsarbetets djupa kunskap.

Av bisatserna kan man höra hur hårt de har det. ”Allt tas som ges”, konstaterar någon när det talas om fritidens gränser: när går jag från jobbet, ringer jag arbetssamtal hemifrån på kvällen? Klarast artikuleras saken av en avdelningsskötare från Rovaniemi: ”känslan av otillräcklighet väller ofta stark över en.” Sammanträden har de alla tillräckligt av. När detta närvårdarnummer gjordes kom jag att tänka på ett fall från en tidigare resa till Belgien. Jag fick där höra om ett program för etiskt ledarskap där chefen drog ner de egna mötena till ett minimum och gick ner till sina underlydandes möten och arbete – inte för att göra vårdarbete utan för att höra och observera. ”Jag kom hit för jag vill lära av er. Jag vill lära mig om vårdarbetet. Jag är tyst och följer med ert arbete.” Ganska snart lär man ha glömt chefens närvaro och hen fick värdefull information om vad man gjorde i vårdarbetet där på fältet.

Vet du? Eller motsvarande: har chefen synts till på fältet?

Översättning: Hans Falck

Läs: http://shlehti.sairaanhoitajat.fi/